Yhdenvertaisuuteen liittyvää sanastoa
(Lähde: JYYn yhdenvertaisuusopas järjestöille)
Yhdenvertaisuus
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tai muista henkilöön liittyvistä piirteistä. Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.
Yhdenvertaisuudesta säädetään myös yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014), jonka tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuutta sekä auttaa syrjinnän kohteeksi joutunutta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Tasa-arvo
Tasa-arvo on yhdenvertaisuuden alle kuuluva käsite. Tasa-arvon käsitettä käytetään kuitenkin arkikielessä joskus synonyyminä yhdenvertaisuudelle, esimerkiksi puhuttaessa ihmisten tasavertaisuudesta erilaisista piirteistä tai ominaisuuksista riippumatta.
Tasa-arvolain (609/1986) mukaan tasa-arvo viittaa kuitenkin nimenomaan sukupuolten tasa-arvoon. Lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvolaki on soveltamisalaltaan hyvin yleinen. Sen mukaan sukupuoleen perustuva syrjintä on kielletty kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ja kaikilla elämänalueilla, joita ei nimenomaan ole jätetty lain soveltamislain ulkopuolelle.
Rasismi
Rasismia ovat sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta, olemuksellisesta ja muuttumattomasta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella. Rasismi tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät.
Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista ja halveksuntaa. Rasismiin kuuluu usein se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin muita ryhmiä. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismia käytetään myös vallan välineenä.
Epäasiallinen kohtelu
Epäasiallinen kohtelu on kielteistä käyttäytymistä, jota ei voida pitää yleisen hyvän tavan mukaisena. Epäasiallisen käyttäytymisen kohteena olevan on vaikea käsitellä asiaa erityisesti silloin, jos tekijä pystyy käyttämään tilanteessa hyväkseen valta-asemaansa.
Epäasiallinen kohtelu voi olla loukkaavien kommenttien esittämistä, sosiaalista eristämistä, juoruilua, mustamaalaamista, nolaamista, huutamista, haukkumista, aiheetonta arvostelua, uhkaavaa käyttäytymistä tai aiheetonta virheistä muistuttamista.
Epäasiallinen kohtelu voi liittyä myös työn ja vastuutehtävien tekoon, joka voi ilmentyä esimerkiksi kohtuuttoman työmäärän vaatimisena, kohtuuttomien aikataulujen antamisena, mielipiteiden ohittamisena ja huomiotta jättämisellä, perusteettomalla puuttumisella toisen työhön ja tiedonvälityksen ulkopuolelle jättämisenä.
Kiusaaminen
Kiusaamiseen liittyy valta-aseman väärinkäyttö, jossa kiusattu kohde tehdään puolustuskyvyttömäksi. Kiusaaminen voi olla luonteeltaan hetkittäistä tai pitkäkestoista, mutta kuitenkin usein tietoista ja tahallista. Kiusaamisessa on toiminnan lisäksi kyse turvallisuuden tunteesta. Jo muutamasta yksittäisestä kiusaamiskerrasta voi syntyä kiusatun mielessä kiusatuksi tulemisen uhka.
Kiusaaminen voi olla:
- henkilön (toistuvaa) nöyryyttämistä, loukkaamista ja syrjimistä
- toisen perusteetonta arvostelua, vähättelyä, nolaamista, osaamisen ja saavutusten väheksyntää sekä maineen lokaamista juorujen levittämisellä tai naurunalaiseksi tekemisellä
- haukkumista, nimittelyä, uhkailua, ja henkilön ominaisuuksiin kohdistuvaa haukkumista ja syrjintää
- ryhmän ulkopuolelle sulkemista ja sosiaalisten suhteiden rajoittamista esimerkiksi puhumattomuudella tai tervehtimättä jättämisellä
- fyysistä vahingoittamista
- työ- ja vastuutehtävien perusteetonta eväämistä
Syrjintä
Syrjintää on se, että henkilöä tai ihmisryhmää kohdellaan huonommin kuin toisia jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Syrjintä voi yhdenvertaisuuslain mukaan olla välitöntä, välillistä tai esimerkiksi kohtuullisten mukautusten epäämistä vammaisilta henkilöiltä. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään myös häirintä sekä ohje tai käsky syrjiä.
Syrjintäkielto pitää sisällään myös niin sanotun olettamaan perustuvan syrjinnän ja läheissyrjinnän. Kiellettyä syrjintää voi siis olla henkilön asettaminen muita epäedullisempaan asemaan esimerkiksi siksi, että hänen oletetaan kuuluvan johonkin vähemmistöryhmään.
Häirintä
Häirintä on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää. Laissa häirintä määritellään käyttäytymisenä, jolla loukataan henkilön ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti.
Häirinnässä henkilö luo käyttäytymisellään kiellettyyn syrjintäperusteeseen, kuten esimerkiksi sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen, liittyvän toista henkilöä halventavan, nöyryyttävän, uhkaavan, vihamielisen tai hyökkäävän ilmapiirin.
Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta. Seksuaalinen häirintä voi olla esimerkiksi fyysistä koskettelua, epäsopivia ehdotuksia, kaksimielisiä vitsejä tai heittoja. Häirintä on aina konteksti- ja kokemussidonnainen. Esimerkiksi kosketus voi olla luontevaa joissain tilanteissa, mutta epäluontevaa ja ahdistavaa toisissa. Seksuaalista häirintää voivat olla esimerkiksi:
- seksuaalisesti vihjailevat eleet, ilmeet tai tuijotus
- härskit puheet ja seksuaalisesti värittyneet yhteydenotot, myös sähköposti- ja nettihäirintä
- vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat kaksimieliset huomautukset
- pornografiset aineistot
- fyysinen koskettelu
- seksuaalista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset
Väkivalta
Väkivalta on vallan tai voiman tietoista käyttöä riippumatta siitä, onko se toteutunutta vai uhkaus. Väkivalta voi kohdistua muihin ihmisiin, väkivallan tekijään/uhkauksen ilmaisijaan tai johonkin ihmisryhmään tai yhteisöön. Väkivalta on aina vakava asia.
Väkivaltaan tulee aina puuttua, vaikka kyseessä olisikin “vain” epäilys väkivallan käyttämisestä. Myös väkivallan huomiotta jättäminen on sen hyväksymistä.